Juurikasvuahdistus

.. ja laiska paskakin vielä. Toivon ja uskottelen itselleni että on muitakin yhtä saamattomia ihmisiä kuin minä, etenkin sunnuntaisin. Huomenna olisi koe, samoin fysiikan laskuharjoitusten palautus, niin ja parit työjututkin pitäisi tehdä. Ja mihin tämä päivä on kuitenkin mennyt? No ei oikein yhtään mihinkään, paitsi kaksiin päikkäreihin ja fb kirppisten selailuun. Nytkin hyödynnän blogia että saisin lykättyä kaikkea vielä pikkuisen pidempään :D

Isä oli Tampereella viikonlopun joten koulujuttuja ei pahemmin tullut tehtyä. Mutta muuten oli kyllä ihan mahtava viikonloppu isukin kanssa! Pääsi käymään isommilla kaupoilla autokyydillä ja sai olla uusavuton nainen ja isä korjaili kämpässä juttuja. Parasta kuitenkin nähdä isää rauhassa pitkästä aikaa ja käytiin myös muutamalla lähipubissa.

Yllä jo sivusinkin miksei blogia ole tullut päivitettyä aikoihin (taas vaihteeksi, fuck yeah!). Eli siis työt. Tammikuussa aloitin osa-aikatyöt kuvankäsittelijänä, ja en voi sanoa että olisi liikaa vapaa-aikaa kun tasapainottelen koulun, töiden ja läksyjen välillä. Niin ja sosiaalisen elämän, kai mulla sellainenkin vielä on? Kaikenkaikkiaan työt on kuitenkin positiivinen ongelma, ja mulla onkin ihan huippu työ ja hyvät työkamut! :)

Tätä postausta aloin luonnostelemaan itseasiassa jo joulukuussa (:D) mutta se näkee päivänvaloa vasta nyt. Silloin olin saanut näpyteltyä tälläisen tekstin:

"Siis miten ihmiset kasvattaa oman hiusvärin ikinä takaisin?
Kuulun facebookin Oman hiusvärin kasvattajat -ryhmään ja ei voi kuin nostaa hattua niille jotka tämän projektin ovat kunnialla kestäneet loppuun asti.

Takana on ehkä 2kk (lokakuun puolestavälistä noin abaut alkaen) ilman hiustenvärjäystä ja olisin valmis marssimaan lähimpään kauppaan ostamaan ensimmäisen hiusvärin mikä näen. Harkitsin vakavasti jo myös latvojen vaalentamista ja värjäämistä mahdollisimman lähelle omaa sävyäni, mutta ei sekään ihan asiaansa kai ajaisi.

Kampaajalla voisi saadakin järkevän lopputuloksen aikaiseksi, mutta :

1. hinta, kokemuksella sanon että tällä hiuspaksuudella ei alle 150e päästä

2. en ole parturin/kampaajan tuoliin uskaltanut vuoden 2007 jälkeen ja kynnys kasvaa koko ajan

3. jos parturissa tulisi yksikin kysymys onko mustan värin alla jtn väriä mikä saattaa vaikuttaa vaalennuksen lopputulokseen, en uskalla ammattilaiselle edes luetella kaikkia värejä mitä hiuksissani on ollut.. :D

Kaiken lisäksi otsatukka on nyt kasvanut siihen pituuteen ettei sitä saa pois silmiltä mitenkään muuten kuin vetämällä sen pinneillä ylös. Eli se oikein huutaa juurikasvun esittelyä! Laiha lohtu on opiskella miesvaltaisella alalla, ja jos jätkät tuskin huomasivat hiusten n.20cm lyhentymistä, epäilen ettei juurikasvukaan sen enempää huomioita saa.

Olen jo varmaan kuukauden vain bongaillut kaupungilla ja netissä (se creepy stalkkeri täällä moi) ihania hiusvärejä ihmisillä ja miettinyt miten tämän hiuspehkon värjäisi sitten kun taas "saan" sen tehdä. Eniten silmiin on pistänyt ihanat tummanvioletit ja punaiset hiukset.

Kesäkuussa olen menossa valokuvaamaan ystäväni häät. Viimeistään sinne hiukset on pakko värjätä vähintään kevytvärillä. En yksinkertaisesti kehtaa mennä sinne alttarille pällistelemään 10cm juurikasvun kanssa ja ottamaan kuvia, vaikka toki hääpari siinä tilanteessa keskipisteenä onkin. Jos siihen asti kestän niin hyvä."

Osittain teksti pitää edelleen kyllä paikkansa. Toki aikaa on nyt kulunut hieman enemmän kuin 2kk, mutta edelleen koen henkistä kärsimystä näiden hiuksien kanssa. Etuhiukset tosin leikkasin pari viikkoa sitten otsatukaksi kun se silmillä roikkuminen ärsytti, ja myös huonoja latvoja lyhentelin hieman.

Tässä oli sellainen aika tiivis pätkä mitä mulle ja mun hiuksille kuuluu. Tavoite olis saada pääsiäisen aikana kirjoitettua jokin järkevämpikin postaus, mutta ompahan aikankin osoitettu elonmerkkejä. Nyt, koska yöunet on tuhoon tuomittu ajatus kuitenkin, voisin keittää kahvit ja alkaa tekemään jotain järkevää, esim. niitä fysiikan tehtäviä.

Epäjoulufiilis

Ehkä toisiksi kliseisin postausaihe tähän aikaan vuodesta mutta antaa olla.

Eli:

Missä on se kuuluisa joulufiilis?

On kaivettu esille tonttulakki (lähinnä peittämään tehokkaasti juurikasvu). On leivottu torttuja ja pipareita. On tehty joulusalaatit ja valmisteltu joulupöperöt - ainakin melkein. Eikä unohdeta glögiä, sitäkin on tullut juotua tälle talvelle ihan tarpeeksi. Joulusiivouksenkin tein. Silti se joulufiilis on ja pysyy poissa. Myönnän että joulukalenteri jäi tänä vuonna hankkimatta, mutten kyllä ole muistanut edes sellaisten olemassaoloa, joten oliskohan siinä sitten se vika? Tulin jo siihen tulokseen että posti on hukannut mun joulufiiliksen samaan ö-mappiin kuin sen yhden ylikivan paidankin jota en ikinä ebaystä saanut.

Tuntuu että joka vuosi sen jälkeen kun on muuttanut pois lapsuuskodista, sitä joulufiilistä on yhä vähemmän. Jos se joulufiilis jostain viimetingassa ilmestyy niin se on aina kotikotona. En vain löydä sitä kotoisen jouluista tunnelmaa muualla. Osittain varmaan siksi, etten pahemmin jaksa Tampereella laittaa kämppää jouluiseen kuosiin, koska sieltä lähtee kuitenkin jouluksi pois. Nyt pari iltaa kotikotona viettäneenä, alkaa ehkä hieman iskostumaan päähän ajatus joulusta valojen, joulukuusen, ja kuusen alla olevien pakettian keskellä. Ei tämä nyt ihan joulufiilis vielä ole, mutta ehkä se tästä kunhan tuo 25kg koiravauva herättää vielä parina aamuna hyppäänällä sänkyyn.

Satunnainen pimeiden iltojen ajatuskupla:

Mielestäni joulu on perhejuhla. Sen tajuaa paremmin kun perhe tuntuu olevan rikki, ja niinhän se onkin. Joulu ei ole samanlainen joulu ilman äitiä. Ei ole ketään kenen kanssa miettiä isälle joululahjaa, eikä äidin tekemiä jouluruokia. Vaikka äidin käyttämät ohjeet tallella ovatkin, ei se vain ole sama asia. Edelleen jouluna kauppoja kiertäessä tulee välillä ajatus: ”Tämä olis täydellinen joululahja äidille!” minkä jälkeen todellisuus taas iskeekin. Jotenkin tuntuu että tämä toinen joulu kahdestaan isän kanssa tuntuu omalla tavallaan helpommalta, mutta samalla vaikeammalta kuin ensimmäinen. Kai sitä meni ensimmäisen joulun samassa sumussa kuin koko muunkin vuoden.

Suurin osa ihmisistä jaksaa hokea: "Kyllä se siitä helpottuu."

Mummoni taas sanoi kesällä: "Ei se helpotu, mutta tuntuu eri tavalla pahalta."

Uskon tässä asiassa enemmän mummoani <3

Enkä nyt tarkoita että pillittäisin täällä koko joulua, vaikka se tippa linssiin välillä saattaa yrittääkin. Tämä nyt vain on asia, mikä pyörii väkisinkin mielessä näin joulun alla.

Ulkoasu

Kirjoitun marraskuussa tänne:

"Kunhan loppujen kouluhommien jälkeen löydän aikaa, suunnitelmissa olisi myös hiukan keventää blogin ulkoasua. Samalla teemalla luultavasti jatketaan kuin tähänkin asti, joten suurin muutos tulee todennäköisesti olemaan vain värimaailma."

Noh, ei ihan, mutta melkein.

Loppuiko kouluhommat ennen kuin aloin tekemään uutta ulkoasua? - Ei.

Kevenikö ulkoasu? - Ei varsinaisesti.

Sama teema? - Ei.

Värimaailma muuttui? - Ei.

Eli ei ihan mennyt niin kuin suunnittelin, mutta mitä pienistä. Alunperin tarkoitus oli pitää vain pieni paussi kokeisiin lukemisesta ja säätää tekstin taustan läpinäkyvyys, mutta homma lähti vähän lapasesta. Teema ei tosiaankaan ole sama, enkä nyt tiedä kevenikö se värimaailmakaan, vaikka hieman värikkäämpi onkin. Vielä marraskuussa ajatuksenani tosiaankin oli pitää sama teema ja banneri, sekä vaihtaa vain tausta mustaksi valkeilla höyhenillä.

Aikani bloggerin asetuksia pyöriteltyäni päädyin kuitenkin vaihtamaan taustakuvan nykyiseen, ja siihenhän ei vanha banneri sopinut. Ajattelin laittaa bannerin tilalle pelkän tekstin väliaikaisesti ja tehdä lomalla uuden bannerin, mutta oikeastaan se näyttää omasta mielestäni nyt kivan simppeliltä ja hieman tasapainottaa värikästä taustaa. Pienen koodailun jälkeen sain magrinaalit ja keskitykset näyttämään siltä miltä halusin, sekä extrana instagramin ja esittelyn omille sivuilleen.

Ainakin omille silmille teksti on nyt kevyempi lukea tummana tekstinä vaaleammalta pohjalta, kuin mitä se oli ennen. 

Risut, ruusut ja eriävät mielipiteet tämän hetkisestä ulkoasusta?

Tukkapostaus #1

Eli kuten mainitsin aiemmin, aloitin marraskuussa pisimmän hiusprojektin mitä tähän mennessä itselläni on ollut. Tai ainakin vaikeimman itselleni, eli siis terveiden hiusten kasvaksen. Vaikeimman ihan vain siksi että hiusten värjäämisestä on tullut lähestulkoon harrastus viime vuosina.

Lähtötilannehan oli, että omat hiukseni olivat kuivat ja helposti katkeilevat. Suihkussa käydessä ja hiuksia harjatessa tukkaa lähti päästä liikaa, ja latvat olivat niin kuivat että niistä nyt olisi voinut kääriä vaikka sätkän. Vanhoja kuvia selatessa totesin että oma tukka on vaihtunut pyöreästi noin 30 kertaa parin vuoden aikana, ei siis ihme että tukka olikin huonossa kunnossa.

Värinpoistojen ja värjäysten aiheuttamat tuhot oli kyllä ennestään tiedossa, ja ihan tietoisesti hiuksiani tuhosin. Onneksi oma luontainen hiuslaatuni on todella paksu ja vahva, ja kyllä ne tätä samaa värjäysrumbaa olisivat kestäneet vielä 1-2 vuotta yhtä soittoa. Päätin kuitenkin tehdä hiuksilleni palveluksen ja lopettaa hiustenvärjäyksen. Ainakin vappuun asti. Samaan syssyyn leikkasin tylysti kuolleet latvat pois, ja kyllä siitä lähtikin paikoittain joku 15-20cm.

Siitä en tiedä haluanko kasvattaa omaa hiusväriä takaisin vai värjäänkö tummemmalla värillä kunhan hiukset ovat taas jossain järkevissä mitoissa. Alustava tarkoitus olisi kuitenkin antaa hiusten kasvaa ilman värjäystä vappuun asti, hätätapauksessa voin piilottaa juurikasvua color maskilla jos tarvetta on. Värinpoiston aion kuitenkin nyt jättää pidemmäksi aikaa, sillä vaikka kuinka shokkiväreistä pidän niin kyllä ne tummemmat sävyt omalle hipiälle sopii paremmin. Punainenkin on vaihtoehto, kunhan pysyn sävyissä jotka ei vaadi oman hiuksen blondaamista. Vapun aikoihin kun oikeasti näkee miltä se oma hiusväri näyttää 12(?) vuoden värjäämisen jälkeen onkin sitten jännä paikka :D

Osittain aloitin tätä projektia kyllä jo viime vappuna. Silloin leikkasin sivut viimeisen kerran lyhyeksi ja sen jälkeen olenkin keesiä kasvatellut pois. Nyt on abaut 7kk aikana n.10 cm tullut lisää pituutta sivuille värjäilystä huolimatta, joten toivon että värjäyksen lopettaminen vauhdittaisi kasvua vielä hiukan (en nimittäin missään määrin ole sujut tämän hetkisen hiusten pituuden kanssa). Osviittaa omien hiusten paksuudesta kyllä antaa se, että vaikka tukkaa onkin ollut pari vuotta vain sen 1/3 päässä ja värjäyksistä huolimatta, kukaan joka ei ole hiuksiani kiinni nähnyt ei ole huomannut että minulla tosiaan on ollut keesi.

Hiusten leikkaamisen lisäksi otin avukseni biotiinin, ja toivon että hiusten lisäksi se antaisi myös kynsille jonkin kasvubuustin. Otan hiuksistani noin kerran kuussa kuvat jotta voin vakuutella itselleni että kyllä se siitä kasvaa, mutta niitä en nyt tähän postaukseen ala tunkemaan. Lähinnä siitä syystä että kuvia on otettuna nyt huimat kahdet, joten niistä on suurempi hyöty sitten kun hiukset ovat kasvaneet enemmän.

- - - - - - -

ja ne joita ei kiinnosta noin miljoona (35 jos tarkkoja ollaan) tukkakuvaa voi lopettaa tähän (Y)

- - - - - - -

Todennäköisesti ketään ei oikeasti kiinnosta jos kerron mitä tämä minun tukkaparkani on saanut kestää ja millä tahdilla, mutta koska totesin kirjoittamisen olevan aivan loistava tekosyy olla tekemättä ohjelmoinnin harkkatyötä (jonka palautukseen on alle 2vrk), teen sen silti! Kuvalaatua pyydän yleisesti anteeksi jo nyt, sillä suurin osa kuvista on instagamin arkistoista.

Ensimmäisen kerran värjäsin hiukset muistaakseni 4lk-5lk kesällä. Yllättävää kyllä blondiksi (tai noh, joku vaalea jotka kaikki miellän blondeiksi). Yläasteelle mennessä sain tahtoni läpi ja blondi vaihtui mustaan. Mieltymys shokkiväreihin puski pintaan jo silloin ja hiuksissa vieraili myös korallin pinkkiä ja violettia. Näistä ei luojan kiitos ole tähän hätään kuvatodisteita...

Rippijuhliin värjäsin kuitenkin taas "asialliset" hiukset ja mustan-tummanruskean välimaastossa mentiin 2012 alkuvuoteen asti.

jos tämän hiuspituuden joskus saan takaisin olen enemmän kuin onnellinen

2012 hiihtolomalla sain hienon idean vaihtaa kolme vuotta kuukauden välein värjätyn mustan punaiseen alle viikossa. Edelleen ihmettelen miten minun rakkaat hiusparat on sen kestäneet niinkin kunnialla, koska herranjumala tuota tukkaa oli paljon vielä senkin jälkeen.

Kaiken sen blondaamisen ja vaivan jälkeen jaksoin pelkkää punaista tukkaa pitää ehkä puolisen vuotta. Sen jälkeen olikin pakko saada taas etutukkaan ja latvoihin mustaa (huomatkaa 6kk aikana kasvanut etutukka!).

siis tämä hiusten määrä ja tuuheus <3 kyllä kiitos

Ennen armeijan harmaisiin astumista piti hiukset värjätä "neutraalin" värisiksi, eli mustaksi. Intti itsessään ei värjäysten kannalta rasittanut hiuksia, mutta joka aamu tupeeraus ja nutturan teko, metsässä kastuminen ja letillä/nutturassa kuivuminen, sekä leirillä jopa viikon samalla letillä olo hiustököttien voimalla, ja etenkin sen jälkeen niiden pesu ja selväksi harjaaminen tekivät kyllä osansa.

ehkä seksikkäin festari-känni-look ikinä

Intin loppupuolella alkoikin sitten hiusten vaalennus TJ0 tukkaa varten, ja aika monta niitäkin sai ottaa. Joka loma kuumotti miltä tukka näyttää, koska punainen on pirun vaikea saada mustan alta pois ja kaksivärisiä hiuksia ei intissä sallita. Myös toinen sivu sai jo lyhentyä vaikka olikin sääntöjen vastainen.

#inttikuvaviikko

Uskallan väittää että olen ensimmäinen (tai ainakin 10 ensimmäisen joukossa), joka on kotiutunut armeijasta sinisillä hiuksilla, nimim. heräsin TJ0 aamuna 04.15 värjäämään hiuksia.

tuo luontainen tuuheus.. vielä joskus!

Pelkällä sinisellä mentiin ehkä 2viikkoa kun piti saada jo rastat päähän.

Rastoilla (ja edelleen toispuoleisella siilillä) mentiin ehkä kuukausi, minkä jälkeen pitikin saada rastat helvettiin, ja otsatukka sekä molemmin puolin sivukaljut tilalle. Ja kuten totesin, tukka on luonnostaan sen verran paksu että ei sitä kyllä tietämättä arvaisi!

1/3 hiuksista? jep

Sinisellä mentiin taas ehkä viikko, minkä jälkeen pitikin päästä jo leikkimään väreillä.

Ja kuukauden päästä olikin jo ihan toiset värit...

Halloweeniksi pitikin saada latvoihista mustat.

Ja siitä saikin lähteä värjäämään taas siniseksi..

voin muuten kertoa että saatana mikä työmaa saada pystyyn tällä hiuslaadulla..

Kun keesi muistutti väriltään taas enemmän sinistä kuin mustaa, niin pakkohan se oli heti saada rastat päähän - taas.

Rastat pysyi päässä noin kuukauden, minkä jälkeen päädyinkin sini-musta-pinkki yhdistelmään.

tämä oli sellainen väri-mix että voisin vielä samanlaisen joskus halutakin

Aikaa kuluu taas noin kuukausi ja niistä piti saada mustat..

huomatkaa pulisonkien kasvatuksen aloitus

..ja viikkoa myöhemmin taas sini-pinkki-mustat.

Tätäkin väriä kesti taas jopa ehkä huIman viikon kun päätin (luultavasti hymalassa) että ei se pinkki enää olekaan kiva.

Isänmaallisen sini-blondia tukkaa jaksoin peilistä tuijotella (ylläripylläri!) noin kuukauden, ja sitten pitikin saada jonkinlainen cyber-henkinen värimaailma rastojen kanssa.

huom. huulikorujen tasainen lisääntyminen

Jaaaaaaaaa sitten päästiinkin muutaman viikon päästä taas siniseen.

Harvinaista kyllä, olisin luultavasti sinisellä jatkanut vielä hyvän aikaa ilman muuttujia. Äidin hautajaisiin halusin kuitenkin värjätä neutraalin hiusvärin ihan kunnioituksesta hautajaisetikettiin.

vuosisadan univelat ja sen kyllä huomaa

Hautajaisten jälkeen ja kesän edetessä värjäsin etuhiuksiin pinkkiä.

Tähän väliin kuuluisi kuva etuhiuksistani myös blondina, ja sen jälkeen sinisenä. Molempia värejä pidin varmaan kuukauden. En rehellisesti tiedä miksen näistä löytänyt yhtään kuvatodistetta.

Tämän jälkeen aloin taas blondata tukkaa. Tavallaan blondi oli kyllä aika söpö teinillä tavalla, mutta ei se kyllä minun värini ole :D

edelleen keesi! ja pulisongit kasvaa!

Blondi vaihtui hyvinkin nopeasti pinkiksi/punaiseksi..

..jotta voin sen 2 viikon jälkeen värjätä mustaksi..

..jotta voin kuukauden päästä olla taas blondi!

Hiusten vaalentamiselle oli sentään hyvä ("hyvä") syy, eli aivan ihana galaxy-henkinen väri-mix! Jos tuo kyseinen hiusväri ei olisi niin saatanallinen ylläpidettävä voisin pitää sen pysyvästi, mulla oma kärsivällisyys pari kertaa viikossa (koska moooonta väriä) tehtävään ylläpitoon ei riitä..

Galaxylla menin yllättävän pitkään, ehkä 2 kuukautta. Mutta tummaksihan se tukka helppouden nimissä piti värjätä sen jälkeen.

solisluille yltävät pulisongit!

Tähän väliin kuuluisi vapun ajan olleet rastat, mutta koska oma ensimmäinen opiskelijavappuni oli paskin vappu ikinä (mikä on btw aika paljon sanottu), voi olla parempikin ettei siitä ole kuvia. Terkut vaan asianomaiselle, tunnistanet itsesi jos luet tätä.

Aikalailla vuorokausi ennen Tuska Open Air -festareille lähtöä päätin että en sellaisille mörköfestareille mustissa hiuksissa lähde ja päätinkin sitten toteuttaa pienen hiusvärin muutoksen.

täytyy sanoa että tämä oli harvinaisen kivan sävyinen punainen

Viikko eteenpäin niin tukka olikin vaihtunut punaisesta sini-violettiin..

kun koodi ei toimi ja deadline painaa päälle

..ja pari viikko eteenpäin niin ne olikin jo siniset - TAAS.

Tuutorihommia hoidettiinkin sitten taas rastat päässä noin kuukausi myöhemmin.

Abaut kuukausi mentiin taas tällä tukalla, ja sitten vuorossa olikin snadisti epäonnistunut värjäyskokeilu, joka kumminkin näytti ihan hyvältä. Tai ainakin omaan tyyliin sopivalta, eli sini-musta mixaus.

Tämän jälkeen olen hiukseni latvat värjännyt mustalla kertaalleen. Tällä hetkellä hiukseni ovat siis etuhiusten osalta sekoitus sinistä, mustaa sekä omaa hiusväriäni. Muualla hiuksissa paistoi sininen latvoista läpi ennen hiusten leikkausta, mutta aikalailla kaikki sinertävä hius lähti kuolleiden latvojen mukana.

lyhyet, JUMA-VITUN-LAUTA NE ON LYHYET

Ylempi kuva on pari päivää hiusten leikkaamisen jälkeen. Alempi viikon takaa. Hiukseni eivät tosiaan yllä tällä hetkellä yhdelle, eivätkä edes kahdelle ponnarille samalla kertaa. Mutta alan tykätä tästä kaksi saparoa ylhäällä ja alahiukset auki -tyylistä! Ainakin välillä, vaikka kuva hämääkin väriä jossain määrin.

ja nuo saparothan ei tosiaan ole mitkään huiman pitkät :D

Oudointa tässä hiusten leikkaamisessa on, että nyt minulla on ensimmäistä kertaa 2014 huhti-toukokuun jälkeen tasapitkät sivut. Vaikka olenkin keesiä kasvattanut pois, ovat sivut olleen huomattavasti muita hiuksia lyhyemmät, joten kai se on pakko nyt hyväksyä että minullakin on taas "normaalit" hiukset.

Laskeskelin että olen etuhiuksiini ottanut värinpoiston juurikasvuun viimeksi heinäkuun loppupuolella, eli noin 4,5kk sitten. Siihen nähden juurikasvua on "siunaantunut" ihan kiitettävästi kun huomioi, että biotiinia olen syönyt vasta n. 3 viikkoa.

kuva 9.12.

Viimeistään tämän postauksen ja yhteenvedon teko saa kyllä huutamaan sisäisesti MITEN MULLA ON VIELÄ HIUKSIA??! Kaiken tämän vain kahden vuoden sisällä tapahtuneen hiusten raiskaamisen jälkeen olen enemmän kuin onnellinen genetiikan arpajaisvoitosta, koska muuten olisin luultavimmin jo kalju.

Vaikka hiusten leikkaaminen näin lyhyeksi kirpaisi, eron huomaa kyllä heti. Hiuksia ei lähde pesussa tai hiuksia harjatessa juuri ollenkaan. Eniten odotan sitä että hiukset yltäisi taas yhdelle ponnarille, tai edes kahdelle, koska tällä hetkellä tätä pehkoa ei pysty helposti laittamaan oikein mitenkään. Mutta onneksi Suomen talvi on pitkä ja kylmä ja kestää varmaan heinäkuuhun asti, eli voin hyvällä omatunnolla kulkea pipo päässä siihen asti! Lohduttaudun sillä että kasvatin ennen inttiä kulmakarvoihin yltävät etuhiukset vuodessa siihen mittaan, että kaikki hiukseni ylsivät yhdelle ponnarille. Joten olen toiveikas että kesän alussa olisin saanut hiukset jo siedettäviin mittoihin.

Puhtaalta pöydältä

...ja otsikko kertoikin kaiken. Eli päädyin hautaamaan kaikki vanhat postaukset omiin privaattikansioihini ja aloittamaan koko paskan puhtaalta pöydältä. Päällimmäisenä syynä oli aiempien postausten naurettavan pitkät postausvälit, sekä postausten täysin hajanaiset aihealueet intistä halloweenmeikkeihin.

Ihan täysin en blogia kuitenkaan aio haudata. Tällä hetkellä tarkoituksena olisi ainakin vappuun asti tehdä vähintään yksi postaus kuukaudessa. Kuukausittaisille postauksille syynä on pidempiaikainen hiusprojekti, ja haluan uskotella itselleni että pysyn siinä paremmin jos teen julkisena kuukausikatsauksen edistymisestä. Mutta tästä aiheesta tulee oma postauksensa kunhan ehdin kaivaa muutamat kuvat koneen kätköistä.

Se jää nähtäväksi tuleeko säännöllisten hiuspostausten lisäksi muuta tekstiä. Joudun tällä hetkellä pitämään myös yhdestä koulun projektista blogia, joten bloggeria tulee kyllä pyöriteltyä. Jos jotain kertomisen arvoista ilmaantuu saatan siitä postauksen tehdäkin, mutta elämä kuitenkin rullaa tällä hetkellä niin tasaisesti etten oikein tiedä miten päin tässä pitäisi olla. Muutenkin voisin sanoa että ensimmäistä kertaa viiteen(?) vuoteen useimmat ongelmat ovat normaaleja 22-vuotiaan opiskelijan ongelmia, jotka liittyvät lähinnä koulutöiden deadlineen ja mitä pistää baariin päälle.

Kunhan loppujen kouluhommien jälkeen löydän aikaa, suunnitelmissa olisi myös hiukan keventää blogin ulkoasua. Samalla teemalla luultavasti jatketaan kuin tähänkin asti, joten suurin muutos tulee todennäköisesti olemaan vain värimaailma.