Ehkä toisiksi kliseisin postausaihe tähän aikaan vuodesta mutta antaa olla.
Eli:
Missä on se kuuluisa joulufiilis?
On kaivettu esille tonttulakki (lähinnä peittämään tehokkaasti juurikasvu). On leivottu torttuja ja pipareita. On tehty joulusalaatit ja valmisteltu joulupöperöt - ainakin melkein. Eikä unohdeta glögiä, sitäkin on tullut juotua tälle talvelle ihan tarpeeksi. Joulusiivouksenkin tein. Silti se joulufiilis on ja pysyy poissa. Myönnän että joulukalenteri jäi tänä vuonna hankkimatta, mutten kyllä ole muistanut edes sellaisten olemassaoloa, joten oliskohan siinä sitten se vika? Tulin jo siihen tulokseen että posti on hukannut mun joulufiiliksen samaan ö-mappiin kuin sen yhden ylikivan paidankin jota en ikinä ebaystä saanut.
Tuntuu että joka vuosi sen jälkeen kun on muuttanut pois lapsuuskodista, sitä joulufiilistä on yhä vähemmän. Jos se joulufiilis jostain viimetingassa ilmestyy niin se on aina kotikotona. En vain löydä sitä kotoisen jouluista tunnelmaa muualla. Osittain varmaan siksi, etten pahemmin jaksa Tampereella laittaa kämppää jouluiseen kuosiin, koska sieltä lähtee kuitenkin jouluksi pois. Nyt pari iltaa kotikotona viettäneenä, alkaa ehkä hieman iskostumaan päähän ajatus joulusta valojen, joulukuusen, ja kuusen alla olevien pakettian keskellä. Ei tämä nyt ihan joulufiilis vielä ole, mutta ehkä se tästä kunhan tuo 25kg koiravauva herättää vielä parina aamuna hyppäänällä sänkyyn.
Satunnainen pimeiden iltojen ajatuskupla:
Mielestäni joulu on perhejuhla. Sen tajuaa paremmin kun perhe tuntuu olevan rikki, ja niinhän se onkin. Joulu ei ole samanlainen joulu ilman äitiä. Ei ole ketään kenen kanssa miettiä isälle joululahjaa, eikä äidin tekemiä jouluruokia. Vaikka äidin käyttämät ohjeet tallella ovatkin, ei se vain ole sama asia. Edelleen jouluna kauppoja kiertäessä tulee välillä ajatus: ”Tämä olis täydellinen joululahja äidille!” minkä jälkeen todellisuus taas iskeekin. Jotenkin tuntuu että tämä toinen joulu kahdestaan isän kanssa tuntuu omalla tavallaan helpommalta, mutta samalla vaikeammalta kuin ensimmäinen. Kai sitä meni ensimmäisen joulun samassa sumussa kuin koko muunkin vuoden.
Suurin osa ihmisistä jaksaa hokea: "Kyllä se siitä helpottuu."
Mummoni taas sanoi kesällä: "Ei se helpotu, mutta tuntuu eri tavalla pahalta."
Uskon tässä asiassa enemmän mummoani <3
Enkä nyt tarkoita että pillittäisin täällä koko joulua, vaikka se tippa linssiin välillä saattaa yrittääkin. Tämä nyt vain on asia, mikä pyörii väkisinkin mielessä näin joulun alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti